Poul Henningsenin (1894-1967) vallankumouksellinen varjostinjärjestelmä muutti käsityksen valaistuksesta sekä käytännöllisyyden että esteettisyyden kannalta. Hän ajatteli, että valoa muokkaamalla arjesta voidaan tehdä parempaa, ja tästä kasvoi maailmanlaajuinen muotoilufilosofia.
Tästä ajattelutavasta tuli elinikäisen yhteistyön ansiosta olennainen osa Louis Poulsenin muotoiluperintöä.
Poul Henningsen
Poul Henningsen oli erittäin tuottelias ja vaikutusvaltainen tunnettu henkilö.
Suunnittelijana, arkkitehtina, kulttuurikriitikkona, keksijänä, ja runoilija hänen työnsä ulottui laajalle. Hänet tunnettiin kuitenkin ennen kaikkea poikkeuksellisista valaisinmalleistaan, jotka koristivat ja valaisivat sekä yksityiskoteja että julkisia rakennuksia ja tiloja aina tunnetuista Tivolin puutarhasta (1941) ja Langelinie-paviljongista (1958) tehtaisiin, toimistoihin, sairaaloihin ja muihin tiloihin.
Kaikki alkoi 1920-luvulla, kun sähkö oli vielä uutta Kööpenhaminassa ja Poul Henningsen tapasi Louis Poulsenin silloisen toimitusjohtajan Sophus Kaastrup-Olsen. Innovatiiviset mielet löysivät välittömästi yhteisen sävelen, aloittivat elinikäisen yhteistyön ja kehittivät ainutlaatuisen valaistusfilosofian, joka vahvistaa Poul Henningsenin perintöä alkuperäisenä valon mestarina ja asettaa hänet tanskalaisen muotoilun keskeiseksi henkilöksi.
Poul Henningsen
