Sambiassa syntynyt ja Tanskassa kasvanut Jack Kabangu on monella tapaa ennennäkemätön taiteilija.
Hänen juuriensa ja lapsuusmuistojensa inspiroima vaikuttava teos esiteltiin maailmalle vasta muutama vuosi sitten, mutta sen jälkeen nuori taiteilija on noussut nopeasti koko kaupungin puheenaiheeksi hänen ainutlaatuisen tyylinsä ja värejä koskevan lähestymistapansa ansiosta.
Taiteilijaksi ryhtyminen ei ollut Jackin suunnitelmissa, vaan niin vain kävi, kun hän hyödynsi kiinnostustaan valokuvaukseen ja muotoiluun jakaakseen teoksiaan. Orgaaninen lähestymistapa, hänen omien sanojensa mukaan pieni tietämättömyys, osoittautui itse asiassa siunaukseksi.
"Tietämättömyyteni taidemaailmasta on auttanut minua suuresti. En tiennyt siitä mitään, enkä tiennyt, ketä minun piti miellyttää tai kenelle minun piti todistaa jotain.
Jonkin aikaa yritin hakea hyväksyntää vaikutusvaltaisilta ihmisiltä, mutta väsyin siihen. Se vie taiteesta energiaa, koska lopulta siinä eksyy johonkin, jolla ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa."
"Sain taidemaailman ulkopuolelta niin paljon monia muita vaikutteita, joihin samaistuin enemmän. Olen aina ollut kiinnostunut amerikkalaisesta hiphop-kulttuurista ja afroamerikkalaisesta kulttuurista, ja vaikka en fyysisesti ollut paikalla näissä kulttuureissa, tuntui siltä kuin olisin ollut – koin kulttuurin pitkälti internetin, musiikkivideoiden ja haastattelujen kautta.
Niissä kulttuureissa on erilainen lähestymistapa luomiseen: se on enemmän kuin pelkkä unelma ja intohimo – sinä voit olla oman menestyksesi arkkitehti ja uskoa siihen koko sydämestäsi."
Väreistä tuli Jackille valon lähde ja keino luoda tasapainoa ympäröivään maailmaan. Ei pelkästään visuaalisesti, asettamalla tanskalaisen muotoilun pehmeitä sävyjä kontrastiin voimakkaiden värien kanssa, vaan myös emotionaalisesti.
"Mielestäni värit ovat luultavasti tärkein asia, mitä meillä on. Erityisesti sellaisessa maassa kuin Tanska, jossa on harmaata suurimman osan vuodesta, on tärkeää tuoda valoa ja lämpöä sisään ja löytää tasapaino. Värit voidaan kokea monin tavoin, ei pelkästään taiteen kautta.
Ääni voi saada mielessä aikaan värin, ja värit voivat syntyä keskustelujen kautta. Mielestäni juuri siksi värien käyttö on niin kiinnostavaa – ne luovat kontrasteja ympäristööni. Työskentelen studiossani paljon talvella. Kyse on oikeastaan vain tasapainosta."
Värien havaitseminen liittyy väistämättä valoon. Sävyt voivat vaihtua ja muuttua täysin erilaisiksi katsojan mielessä.
”On selvää, että tämä vaikuttaa minuun riippuen siitä, olenko Tanskassa vai matkustanko maailmalla, jossa valo koetaan hyvin eri tavalla. Valo heijastuu ympäristöön, ihmisiin, kaupunkimaisemaan ja tietenkin taiteeseen.”
"En käytä valoa työssäni tarkoituksellisesti, mutta jos olen työstänyt jotakin teosta yöllä ja palaan sen pariin seuraavana päivänä, näen sen yhtäkkiä eri tavalla valon vaikutuksen takia.
Värit ovatkin eri sävyisiä kuin edellisenä iltana ajattelin. Minusta se on hämmästyttävää – miten virhe voi syntyä itsestään. Sitten voin joko korjata sen tai antaa sen olla ja jatkaa työskentelyä sen kanssa."
